Assonancea käyttävät monet runoilijat, räpparit ja kirjailijat heijastamaan teoksen tarkoitusta, aihetta ja tunnelmaa äänen kautta. Assonanssia voidaan käyttää antamaan linjoille rytmiä ja yhtenäisyyttä. Kehittyneemmät assonanssin käyttötavat käyttävät vokaalien toistoa herättämään runossa tiettyä tunnetta tai tunnelmaa.
Miksi runoilijat käyttävät assonanssia?
Assonanssin päätehtävä runoudessa on luoda rytmiä. Se ohjaa, mitä tavuja tulee korostaa. Tällä rytmin tekemisellä on virtausvaikutus. Se auttaa upottamaan joukon sanoja sen kuulijan mieleen – se on osa sitä, mikä tekee sellaisista sananlaskuista kuin "koti ei ole paikkaa" niin tarttuvia.
Missä käytämme assonanssia?
Assonanssi on, kun lähellä olevat sanat toistavat samaa vokaaliääntä. Assonanssi on tyylillinen kirjallisuustekniikka, jota käytetään korostamaan tai tekemään lauseesta miellyttävämpi korvalle. Sitä käytetään arkikielessä, runoudessa ja kirjallisuudessa. Assonanssin muodostamiseksi tarvitsemme kaksi tai useampia sanoja, jotka painottavat samaa vokaaliääntä.
Mitä assonanssi tarkoittaa runoudessa?
Vokaalien toisto ilman toistuvia konsonantteja; kutsutaan joskus vokaaliriimuksi.
Mitä ovat 5 esimerkkiä sopivuudesta?
Assonanssiesimerkkejä:
- Tulen valo on näky. (…
- Aja hitaasti tien yli. (…
- Peter Piper poimi nokkaisen suolapaprikaa (lyhyen e:n ja pitkän i:n toistoäänet)
- Sally myy simpukoita meren rannalla (lyhyiden e- ja pitkän e-äänien toisto)
- Yritä vaikka kuinka, leija ei lennättänyt. (
