Keskiaikainen luostari oli suljettu ja joskus syrjäinen munkkiyhteisö, jota johti apotti, joka vältti maallisia tavaroita elääkseen yksinkertaista rukous- ja antaumuksellista elämää. Kristilliset luostarit kehittyivät ensimmäisen kerran 400-luvulla Egyptissä ja Syyriassa, ja 500-luvulla idea oli levinnyt Länsi-Eurooppaan.
Missä munkit olivat keskiajalla?
Luostari oli rakennus tai rakennuksia, joissa ihmiset asuivat ja palvoivat, omistaen aikaansa ja elämänsä Jumalalle. Luostarissa asuneita ihmisiä kutsuttiin munkeiksi. Luostari oli itsenäinen, eli kaikki munkit tarvitsivat luostariyhteisöltä.
Missä oli ensimmäinen luostari Englannissa?
Englannissa Augustine perusti ensimmäisen luostarin Canterburyyn vuonna 598. Sen jälkeen seurasi monia muita luostareita.
Missä luostarit asuvat?
Luostarit ovat munkkien asuinpaikkoja. Vaikka sanaa "luostari" käytetään joskus paikasta, jossa nunnat asuvat, nunnat asuvat yleensä luostarissa. Sanaa luostari (syyrian/aramean sanasta abba: isä) käytetään myös kristillisestä luostarista tai luostarista.
Ovatko luostarit siistejä keskiajalla?
Useimmat luostarit olivat kaupunkien laitamilla tai maaseudulla, ja niissä noudatettiin tiukkoja puhtaussääntöjä. Heillä oli raikasta juoksevaa vettä, pesu altaat (pesuhuoneet), huuhtelu'reredorters' (käymälät), jotka on liitetty viemäriin, puhtaat pyyhkeet ja pakollinen kylpy neljä kertaa vuodessa.
