Monetaristit uskovat, että hallitaan talouteen virtaavan rahan tarjontaa samalla kun annetaan muun markkinoiden korjata itsensä. Keynesiläiset taloustieteilijät sitä vastoin uskovat, että vaikeuksissa oleva talous jatkaa laskukierteessä, ellei väliintulo pakota kuluttajia ostamaan enemmän tavaroita ja palveluita.
Millä tavalla keynesilaiset ja uudet keynesilaiset eroavat?
Uudelle keynesiläiselle viitekehykselle se on aika, jolloin hinnat (ja palkat) ovat jäykkiä, kun taas postkeynesiläiselle perinteelle se on ajanjakso, jolloin investoinnit ovat jäykkiä. … Toisin kuin Keynes, uusi keynesiläinen versio olettaa epätäydellistä kilpailua hintojen jäykkyyden kanssa, mikä antaa rahalle ei-neutraaliutta.
Mikä on tärkein ero keynesiläisen ja klassisen taloustieteen välillä?
Klassinen taloustiede ei juurikaan painota finanssipolitiikan käyttöä kokonaiskysynnän hallinnassa. Klassinen teoria on perusta monetarismille, joka keskittyy vain rahan määrän hallintaan rahapolitiikan avulla. Keynesiläinen taloustiede ehdottaa, että hallitusten on käytettävä finanssipolitiikkaa, varsinkin taantuman aikana.
Mistä keynesiläiset ja monetaristit ovat yhtä mieltä?
Selvästi sanottuna monetarismi on rinnakkaisversio keynesiläisestä kysynnän hallinnasta. Siinä missä keynesiläiset uskovat naiivisti, että julkiset menot ovat talouskasvun lähde, monetaristit uskovat samalla tavalla naiivilla tavalla, että rahan luominen sen vuoksi lisäätalous.
Mikä on keynesiläisen teorian ongelma?
Keynesiläisyyden ongelma
Keinsiläisen näkökulman mukaan kokonaiskysyntä ei välttämättä vastaa talouden tuotantokapasiteettia; sen sijaan siihen vaikuttavat monet tekijät, ja se käyttäytyy toisinaan epäsäännöllisesti vaikuttaen tuotantoon, työllisyyteen ja inflaatioon.
